Geenitekniikka ja koe-eläimet

Geenien vaikutuksia tiettyjen ominaisuuksien ilmenemiseen tutkitaan tällä hetkellä runsaasti sekä perus- että soveltavassa tutkimuksessa. Tutkimuksessa käytetään apuna muun muassa molekyylibiologisilla tekniikoilla tapahtuvaa mikrobien, eläinten ja kasvien perintöaineksen muokkaamista. Geenejä siirretään ja muutetaan, ja niiden toimintaa vaimennetaan tai tehostetaan. Muuntogeenisten organismien käyttö onkin lisääntynyt tutkimustyössä merkittävästi. Nisäkkäistä erityisesti erilaiset hiirikannat ovat yleisiä tutkimuksen kohteita, samoin sika, jonka fysiologia muistuttaa ihmistä.

Jokaisen uuden muuntogeenisen eläinkannan luominen kaikkine siihen liittyvine toimenpiteineen katsotaan tieteelliseksi eläinkokeeksi, jonka saa tehdä vain lääninhallituksen antamalla luvalla. (Huomattava osa tilastolukujen 'gm-eläinkokeista' koostuukin vain tavallisesta eläinten lisäämisestä ja risteyttämisestä). Myös sellaisen eläinkannan ylläpitäminen, jossa geenimuunnoksesta aiheutuu eläimille haittaa, on luvanvaraista.

Kun eläinten geenitoiminta ja sen säätely tunnetaan tarpeeksi hyvin, osa nykyisistä tutkimustyössä vaadittavista eläinkokeista voidaan todennäköisesti korvata solu- ja solukkoviljelyyn perustuvilla kokeilla.

Muuntogeenisiä koe-eläimiä koskevat muun muassa geenitekniikkalaki, eläinsuojelulaki (247/96), asetus koe-eläintoiminnasta (1976/1985), sekä asetus kokeellisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien selkärankaisten eläinten suojelemiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta (1360/90).