Geenitekniikka tuotantoeläinten jalostuksessa

Tuotantoeläimillä ominaisuuksiin vaikuttavia geenialueita ollaan yleensä vasta kartoittamassa. Perimä eli genomi oli syksyyn 2005 mennessä luettu dna-tasolla kokonaan läpi jo 47 korkeammalta eliöltä (eukaryootilta). Mukana ovat muun muassa ihminen, rotta, hiiri, viidakkokana, seeprakala, sukkulamato, banaanikärpänen, malariasääski, lituruoho, riisi, leivinhiiva ja malarialoisio. Kokonaan oli luettu myös 237 bakteerin ja 1036 viruksen perimää. Vastaavia geenejä voidaan siksi löytää ja tutkia helpommin myös tuotantoeläimillä.

Molekyylibiologiset tekniikat ovat viime vuosina kehittyneet voimakkaasti, ja niiden avulla voidaan nykyään muokata kaikkia tuotantoeläinryhmiä hyönteisistä nisäkkäisiin. Sian taudinkestävyyttä on yritetty parantaa sekä periytyvillä siirtogeeneillä että tiettyyn kudokseen tehdyllä geeniterapialla. Ympäristöä säästävä sika on jo kehitetty. Tehokkaampi rehun hyväksikäyttö säästää resursseja ja vähentää päästöjä.

Nautaa yritetään jalostaa sellaiseksi, että se ei voi sairastua BSE-tautiin. Lampaalla on tutkittu vastustuskykyä mm. scrapielle sekä villantuotannon parantamista. Broilerien lihaominaisuuksia ja kanojen taudinkestävyyttä halutaan parantaa. Niille pyritään myös jalostamaan ruuansulatusta edistäviä entsyymejä esim. selluloosan tai fytiinihapon hajottamiseksi.

Muuntogeenisiä linjoja on jo kehitetty monilla kalalajeilla. Geenejä tuodaan usein toisista kalalajeista, koska ne toimivat yleensä hyvin. Jalostustavoitteina ovat mm. kasvun nopeuttaminen ja rehun tehokas hyväksikäyttö, jolloin vedet rehevöityvät vähemmän. Kehitteillä on myös tartuntataudeille vastustuskykyisiä ja kylmää sietäviä kaloja. Myös kalan laatua, kuten lihan väriä ja rakennetta sekä rasvahappokoostumusta, voidaan parantaa.